1.
Etelä-Savo
Eteläsavolaisessa ruuassa on usein yksinkertaiset ja selkeät raaka-aineet. Ruuat on perinteisesti kypsytetty uunissa hauduttamalla. Savolaiseen ruokakulttuuriin kuuluu erityisesti leipä ja kala monissa muodoissa. Etelä-Savossa tärkeässä roolissa on erityisesti muikku, jota syödään sekä arkena kuin myös juhlissa.
Muikkuja
Alueelle tyypillistä on aina ollut runsas rukiin käyttö. Ruisleipä ja erilaiset rieskat ovat kuuluneet sekä pitopöytiin että arkiaterialle. Muita rukiisia herkkuja ovat rättänä eli mustikkakukko sekä ruispuolukkapuuro.
Mustikkakukko
Pohjois-Savo
Tunnetuimpia pohjoissavolaisia elintarvikkeita ovat juustot, marjamehut sekä kala-, liha-, ja kasvistuotteet. Pohjois-Savo on perinteistä karjatalousaluetta,eli tuotanto painoittuu maidon ja naudanlihan tuotantoon. Lihanjalostus on vuosikymmeninä ollut Pohjois-Savossa merkittävä elinkeino.
"Savolainen rieska on pyöreä, pullea, muhkea ja hieman hapan"
Lähiruokaa myyvä yritys:
Kala Kutvonen: Kalatäyssäilykkeet: savumuikkuja rypsiöljyssä, muikkuja tomaattikastikkeessa, sipulimuikkuja, muikkukukkoja, siikaa tomaattikastikkeessa. Kalat kalastetaan itse ja myydään sitten eteenpäin. Tuotteita on saatavilla K-ryhmän kaupoista Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa + yritys käy myymässä tuotteita eri paikkakunnilla tapahtumissa.
Tyryn viini OY: Tilalla valmistetaan omista marjoista viinejä, liköörejä ja marjapontikkaa. Yrityksellä on oma ravintola, jossa voi maistella tilan viinejä tai ostaa.
Luomuruokaa myyvä yritys:
Hevonniemen tila: Valmistetaan ruista, ohraa ja säilöheinää.
Ruokaohjeet:
Muikkukukko:
1. Sekoita vesi, suola, jauhot ja voi kiinteäksi taikinaksi.
2. Kauli taikina hyvin jauhotetulla työpöydällä soikeaksi, noin 30 cm leveäksi ja 40 cm pitkäksi levyksi.
3. Aseta taikinalevy leveyssuunnassa eteesi.
4. Ripottele taikinalevyn keskelle riisi. Sen tarkoitus on imeä itseensä ylimääräinen kosteus.
5. Levitä päälle kerroksittain perattuja kaloja.
6. Sirottele kalakerrosten väliin suolaa.
7. Lado kalojen päälle kylkiviipaleet.
8. Taita taikinan reunat täytteen päälle.
9. Kostuta saumakohdat vedellä ja painele tiiviisti kiinni.Taita myös taikinan päät täytteen päälle ja häivytä saumakohdat hyvin veden avulla taikinaa hieromalla.
10. Kääri kalakukko leivinpaperiin ja sen lisäksi vielä alumiinifolioon.
11. Paista kukkoa pari tuntia 200-asteisessa uunissa ja jätä se sitten yön yli hautumaan hyvin mietoon uuniin (75-100 astetta).
3 DL vettä
2 TL suolaa
4 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
25 g voita
800 g perattuja muikkuja
300 g siankylkeä siivuina
1 tl suolaa
3 rkl riisiä
Savolainen ryynirieska:
1. Kaada piimä kulhoon, lisää suurimot ja anna turvota yön yli.
2. Sekoita joukkoon kaikki muut ainekset.
3. Aseta uunipannulle leivinpaperi ja kaada seos pannuun.
4. Nosta pannu 225-asteiseen uuniin ja kypsennä 30-40 minuuttia, kunnes rieska on saanut kauniin värin.
5. Tarjoa lämpimänä margariinin, voin tai munavoin kanssa.
1 litra piimää
4 dl kokonaisia tai rikottuja ohrasuurimoita
2 munaa
1 dl vehnäjauhoja
2 dl maitoa tai kermaviiliä
50 g voita sulatettuna tai
½ dl öljyä
1½ tl suolaa
Savolainen Sardiini:
1. Kalat paloitellaan haarukkapaloiksi
2.Palat ladotaan lasipurkkeihin tiiviisti
3. Liemiainekset sekoitetaan ja jaetaan purkkeihin kalamäärien suhteessa
4. Purkit suljetaa tiiviisti ja laitetaan KYLMÄÄN uuniin.
5. Purkeissa oltava ehjät kannet ja tiivisteet
6. Uuni 125 astetta
7. Kypsennetään n. 4 tuntia ja purkit jäähdytetään uunissa, jolloin syntyy vakuumi.
8. Kala on parasta .n 2 viikon kuluttua, mutta sitä voi nauttia myös välittömästi
1 kg kalaa (ahven, särki, muikku, silakka jne)
1 dl ruokaöljyä
3 rkl etikkaa
3 rkl ketsuppia
1 rkl sinappia
4 tl suolaa
1 tl sitruunapippuria
1 kpl laakerilehti
sipuli, tilliä ja muita mausteita maun mukaan
Etelä-Savo on kuvassa vasemmalla & Pohjois-Savo kuvassa oikealla.
Lähteet: Ruokatieto, Maakuntienparhaat, Savokarjalanluomu, Kotikokki
2.
Lakka
-Lakka eli hilla eli suomuurain on vatukoiden sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi.
-Kesäkuussa puhkeava kukka on valkoinen ja 2–3 senttimetrin kokoinen.
-Marja kypsyy heinä-elokuussa. Marja on raakana kova, ja kypsyessään se on kullankeltainen, pehmeä ja mehevä.
-Suomessa kasvavista luonnonvaraisista hedelmistä ja marjoista siinä on tyrnin jälkeen toiseksi eniten C-vitamiinia.
-Lakasta valmistetaan muun muassa hilloa, mehua, likööriä, marmeladia ja erilaisia leivonnaisia.
Alkuruoka:
Leipäjuusto & lakkahillo
1. Kaada kattilaan kerroksittain lakkoja ja hillosokeria. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Sekoita välillä varovasti.
2. Anna hillon jäähtyä noin 30 minuuttia. Kaada se sitten pestyihin, kuumennettuihin lasitölkkeihin. Sulje tölkit huolellisesti.
Hillo säilyy hyvin viileässä, esimerkiksi jääkaapissa.
2 kg lakkoja
1 kg hillosokeria
Pääruoka:
Hirvipaisti ja lakka-sipulichutney
1. Ota liha pari tuntia ennen paistoa huoneenlämpöön. Kuumenna uuni 150 asteeseen. Kaada suolaa uunivuoan pohjalle ja kieritä hirvenpaisti suolassa niin, että paksu suolakerros peittää koko paistin. Laita vuoan pohjalle rosmariininoksia.
2. Käytä lihalämpömittaria. Nosta paisti uuniin mittarin kanssa. Kun mittari näyttää noin 63 astetta, liha on punertavaa sisältä. Jatka kypsennystä 70 asteeseen, jos haluat kypsän paistin. Puhdista liha suolasta uunista ottamisen jälkeen ja kääri se alumiinifolioon ja anna levähtää ennen tarjoilua. Tarjoile liha perunoiden, lakkachutneyn, raikkaan salaatin ja sienikastikkeen kanssa.
3. Hienonna sipuli ja kuullota sitä hetki curryn kanssa kattilassa pienessä määrässä öljyä. Lisää vesi, lakat, sokeri ja inkivääri. Keitä noin 20 min. Lisää viinietikka. Purkita chutney desinfioituihin purkkeihin tai käytä heti jäähdyttyään.
800 gmpala hirvenpaistia tai ulkofileetä
1 kg karkeaa suolaa
rosmariinin oksia
Lakkachutney:
4 salottisipulia
1 rkl öljyä
0,5 tl currya
0,5 dl vettä
400 g lakkoja
2 dl hillosokeria
3 rkl inkivääriä raastettuna
2 rkl viinietikkaa
Jälkiruoka:
Lakkaleivos
1. Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään. Voitele uunipellille levitetty leivinpaperi rasvalla.
2. Vaahdota munat ja sokeri. Lisää joukkoon jauhettu manteli tai pähkinä ja siivilän läpi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita varovasti ja kaada seos voidellulla leivinpaperilla vuoratulle uunipellille.
3. Paista 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia.
4. Levitä toinen leivinpaperi leivinpöydälle ja ripota sille jauhettua mantelia tai pähkinää.
5. Kumoa kypsä torttulevy leivinpaperille. Leikkaa levy kahtia ja anna jäähtyä.
6. Levitä jäähtyneen torttulevyn toiselle puolikkaalle lakkahilloa ja appelsiinituorejuustoa. Nosta toinen levy päälle ja leikkaa kakku leivoksiksi.
7. Vaahdota kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Korista leivokset lakoilla tai muilla marjoilla ja kermavaahdolla pehmitetyllä tuorejuustolla.
5 kpl munaa
2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja tai ohrakasta
1 tl leivinjauhetta
75 g jauhettua pähkinää tai mantelia
rasvaa
jauhettua mantelia tai pähkinää
2 dl lakkahilloa
200 g appelsiininmakuista Hovi-juustoa
runsaasti lakkoja
100 g appelsiininmakuista tuorejuustoa
2 dl kuohukermaa
1 tl vaniljasokeria
Lähteet: wikipedia, kotiliesi, ilta-sanomat
3. Makupaloja Suomesta
Puhutaan ruuasta!
Ulkomaalaisten ensimmäisiä ikkunoita Suomeen on ruoka. Tekipä vierailija matkan työn tai vapaa-ajan merkeissä, aina syödään.
Suomalainen ruokakulttuuri on ollut suuressa muutoksessa koko 2000-luvun alun. Samaan aikaan pohjoismainen ruoka on noussut isoksi trendiksi. Uudet maut, puhtaus ja läheinen luontosuhde kiinnostavat maailmaa.
Näkökulmana teemojen valinnassa on ollut se, että aiheet tuovat esiin jotain ainutlaatuista ja niiden tiedetään kiinnostavan ulkomaalaisia. Valitut teemat muodostavat jäävuoren huipun. Pinnan alla on jokaisen suomalaisen tarinoita tätä täydentämään.
Suomessa on paljon ruokaan liittyvä asioita, joista suomalaisen on syytä olla ylpeä. Moni asia saa ulkomaalaisen jopa yllättymään.
Elinvoimainen luonto ja tinkimättömät osaajat loihtivat herkkuja
Suomalainen ruokakulttuuri kumpuaa pohjoisen luonnon mauista ja elinvoimasta, perinteistä sekä uusista vaikutteista.
Metsien marjat, sienet ja riista sekä vesiemme kalat ovat aromeiltaan vahvoja ja raikkaita.
Maailman pohjoisin maatalous tuottaa ruokaan voimaa, josta riittää koko vuodelle.
Vaikutteet lähinaapureilta ovat osin historiaa, osin elävää perinnettä ja nykyaikaista keittotaitoa. Joulun ruoat ovat etupäässä läntistä perintöä, pääsiäisen itäistä. Moni kalaruoka on hyvin samanlaista kuin muiden Pohjoismaidenkin. Runsas leivontatuotteiden valikoima kertoo vuorovaikutuksesta kaikkiin ilmansuuntiin.
Erilaisten ravitsemuksellisten haasteiden ratkaiseminen on saattanut suomalaisen terveellisen syömisen osaamisen maailman kärkeen. Laadukkaat peruselintarvikkeet ovat yksi hyvinvoinnin kulmakivi ja sen noudattamiseen kannustetaan mm. ilmaisen kouluruoan äärellä ja kotitalousopetuksessa.
Helsinki on kivunnut yhdeksi maailman kiinnostavimmista trendikaupungeista tuoreudellaan ja ennakkoluulottomuudellaan.
Pohjoisen luonnon kulinaarinen sinfonia
Pääkaupungista pääsee helposti metsään hiljentymään, lenkkeilemään tai marjaan. Monen kaupunkilaislapsen mummola on yhä maalla. Nämä juuret takaavat jatkuvan kontaktin ruoan kasvupaikoille.
Mustikoilla, puolukoilla, kantarelleilla ja tateilla herkutellaan himokerääjien kodeissa ympäri vuoden. Itse poimitut ja pakastetut marjat ovat monelle ulkomaalaiselle ihmetyksen aihe!
Monelle suomalaiselle toki riittää, että syksyisin käy kerran, pari metsässä ja kävelyn lomassa poimii muutaman marjan suuhunsa.
Vapaan marjastamisen ja sienestämisen metsissämme mahdollistaa jokamiehenoikeus. Kuka tahansa voi hyödyntää luonnon antimia, kunhan kunnioittaa luontoa.
Tuhansissa järvissämme kasvaa maukkaita makean veden kaloja. Erityisiä herkuttelusesonkeja ovat syksyiset rapu- ja nahkiaiskaudet sekä talven mäti-, made- ja pilkkikausi.
Itse metsästettyä riistalihaa syödään monissa suomalaiskodeissa. Useimmiten riista-aterialla on hirveä, mutta myös peuraa ja jänistä tarjotaan. Riistalinnuista yleisimmät ovat sinisorsa ja sepelkyyhky. Metsästysoikeuden voi kohtuullisella vaivalla hankkia melkein kuka tahansa, sillä metsästyskulttuurimme kumpuaa entisaikojen erä- ja omavaraistaloudesta.
Maailman pohjoisin maatalous
Kesällä suomalaisilla kasveilla on kiire: koko kasvuprosessi pitää käydä läpi kuukautta paria lyhyemmässä ajassa etelän lämpöön verrattuna. Syksyllä kiire tarttuu sadonkorjaajiin, sillä työt on tehtävä muutamassa viikossa, pois talven jaloista.
Nopean kasvun tekevät mahdolliseksi pitkän kesäpäivän runsas valo, Golf-virran lämpö ja olosuhteisiin sopeutuneet lajikkeet. Kasvua auttaa, myös se että kesäisin on harvoin liian kuumaa tai kuivaa ja kasteluvettä on aina saatavilla. Talven pakkaset tuhoavat hyvin osan tuholaisista ja hidastaa rikkakasvien kasvua.
Erityistä suomalaiselle kasvukaudelle on myös se, että päivän ja yön lämpötilaerot ovat suuria. Lämpötilavaihtelu tiivistää yrttien aromeja ja marjoihin muodostuu paljon ravintoaineita.
Pellot ja metsät lepäävät talvet, mutta kasvihuoneet tuottavat vihanneksia ympärivuoden. Energian käytön vähentämiseksi on tehty paljon töitä.
Maatilojen tuotantoeläimet saavat talvisuojan lämmitetyistä navetoista. Osa eläimistä, varsinkin luomumaataloudessa, ulkoilee myös talvipakkasella. Hyvä hygienia- ja rehuosaaminen tekee suomalaisesta lihasta, maidosta ja munista maailman puhtaimmat.
Yksi tulevaisuuden suurimmista haasteista on ilmaston lämpeneminen. Pidempi kesä tuottaisi lisää satoa ja mahdollistaisi uusia lajikkeita. Toisaalta leudot talvet toisivat lisävaivaa tuhohyönteisistä ja rikkakasveista.
Neljän vuodenajan maut
Suomalaisen ruokatalvessa on tummia makuja: kellarin vahvistamaa sipulin kirpakkuutta sekä perunan, porkkanan ja lantun kypsää maan aromia. Lihapadat ja laatikkoruoat haudutetaan lempeästi. Etikkavihannekset ja hapankaali tuovat raikkaan maun. Talven makujen huipentuma on jouluateria.
Keväällä valon lisääntyessä kevenevät suomalaisen mieli ja ruoka. Talven viimeiset varastot ja kevään ensimmäiset tuoreet maut kohtaavat. Kevättalven pakkaspäiviä lämmittävät keitot. Vähitellen lautaselle ilmaantuu raparperia ja korvasieniä, parsaakin.
Kesällä koko Suomi hurahtaa uuden sadon perunoihin, mansikoihin ja herneisiin. Mansikat antavat aiheen täytekakun tekoon. Kasvimaan herkkuja nautitaan paljon sellaisenaan ja tuoreeltaan. Lihaa kypsennetään grillissä.
Syksyllä on kaikkea yllin kyllin. Metsän ja puutarhojen marjat, sienet ja juurekset huokuvat kesän valoa ja täyteläisiä aromeja. Hillot, mehut, hapansäilykkeet, kuivatut tuotteet ja pakasteet täyttävät varastot.
Vuodenaikojen mukaan syöminen on vähentynyt. Sesonkisyöminen on kuitenkin jälleen yleistymässä.
Suomalaiset terveyspommit
Suomalainen perusraaka-aine ruokavalio on terveellinen, Ruokavaliomme sisältää ruista ja kauraa, joista saadaan energiaa jaksamaan. Rypsiöljystä ja rasvaisista kaloista saadaan rasvahappoja sydämen, verisuonien ja ihon hyvinvointiin. Pohjoisen kesän marjat & juurekset sisältävät antioksidantteja, jotka vahvistavat vastustuskykyä ja muita ravintotekijöitä.
Laadukkaiden raaka-aineiden lisäksi kunnollista perusruokaa ovat muun muassa maito- ja lihavalmisteet sekä täysjyväleipä. Teollisuus on jo vuosia vähentänyt rasvan, suolan ja sokerin määrää tuotteissaan. Kuluttajan valintojen tueksi on laadittu symbolijärjestelmä, joka osoittaa kussakin tuoteryhmässä ravitsemuksellisesti paremmat tuotteet.
Pohjoiseen sijaintiimme liittyy yksi erityinen ravitsemuksellinen ilmiö: vähärasvaista ja rasvatonta maitoa ja piimää täydennetään D-vitamiinilla, koska emme saa sitä riittävästi pimeän talven aikana.
Monelle ruoka-ainerajoitteiselle on lottovoitto asua Suomessa. Laktoosi-intoleranssista kärsivä löytää tavallisesta kaupasta runsaasti vähä- ja laktoosittomia tuotteita. Keliaakikolle on tarjolla gluteenittomia leivonnaisia. Erityisruokavaliot on huomioitu monen ravintolan ruokalistalla koodimerkinnöin.
Ensimmäisenä suomalaisena funktionaalisena tuotteena maailmaa valloitti hammasystävällinen makeuttaja ksylitoli. Sitä on seurannut vatsan hyvinvointiin, kolesterolitasoon ja verenpaineeseen vaikuttavia tuotteita, joihin on lisätty myönteisesti terveyteen vaikuttavia ainesosia.
Koulupäivän ruokakulttuuri
Koulussa tarjoiltu ilmainen lämmin lounas on osa virallista opetussuunnitelmaa. Ajatuksena on, että ruokailutauko koulutyön lomassa virkistää ja auttaa jaksamaan loppupäivän aherruksessa. Se on samalla terveys-, ravitsemus- ja tapakasvatusta.
Pääosa koulujen ruoasta tehdään suurissa keskuskeittiöissä, joista ruoka jaetaan pienempiin jakelukeittiöihin. Usein samassa keittiössä tehdään ruokaa päiväkoteihin ja muihin kunnallisiin yksiköihin.
Toinen ruokakulttuurinen järjestelmä kouluissa on kotitaloustunnit, joilla ruoanlaiton ohella opitaan muitakin arjen taitoja.
Ostoskoriin luomua ja lähiruokaa
Suomessa on paljon luomumaataloutta. Joidenkin mielestä koko Suomen maatalous kannattaisi muuttaa luonnonmukaiseksi, edellytykset siihen olisivat hyvät.
Uudelleen löydetty lähiruoka-ajattelu on ottanut nopeasti tuulta alleen. Suurimmat suomalaisyritykset ovat määritelleet kaiken suomalaisen ruoan lähiruoaksi.
Ajatus kestävästä ruokavaliosta tuo luomu- ja lähiruokaan lisää eettisiä ja ekologisia näkökulmia. Säästäväinen raaka-aineiden käyttö, hukkaruoan välttäminen, sesonkien mukainen ruokailu, kasvisten käytön lisääminen ja lihan kohtuullinen käyttö olivat vielä muutama vuosi sitten vanhanaikaista sodanjälkeistä köyhäilyä ja nipottamista, mutta nyt ne ovat muuttuneet osaksi kuluttamista.
Ainutlaatuinen makupaletti
Suomessa ruokakulttuurin lähtökohta on kahtaalla, idässä Laatokan Karjalassa ja lännessä Pohjanlahden rannalla. Idälle oli tyypillistä tuvassa oleva uuni, jossa leivottiin ja haudutettiin ruokia.
Kristinuskon saapumista Pohjolaan pidetään yhtenä ruokakulttuurimme suurena muuttajana. Uudet opit toivat paaston sekä muokkasivat käsitystä sallituista ja kielletyistä ruoista.
Suuret leipomot valmistavat perusleivät koko maahan ja osa paikallisistakin herkuista on levinnyt syntypaikkaansa laajemmalle. Silti leipävalikoimasta voi yhä päätellä, missä päin Suomea ollaan.
Paikallisväriä tuovat myös maakuntien muut erikoisuudet. Osa näistä tehdään perinneresepteillä, kuten ahvenanmaalainen mannaryynejä sisältävä pannukakku, hämäläinen tuhatvuotinen sahti tai pohjoispohjalainen keitto veripaltusta, rössypottu.
Suomi, Pohjoismaa
Pohjoismaista ruokaa kuvataan selkeäksi, puhtaaksi ja raikkaaksi. Kaikilla mailla on neljä vuodenaikaa, paljon rantaviivaa ja puhdasta maata. Monet samat marjat, sienet, kalat ja riista ovat kaikkien ominta luonnonantia.
Lisäksi monen valmistus- ja säilöntämenetelmän historia on samankaltainen. Esim, ohutta leipää löytyy eri puolilta Pohjoismaista ja savustus on kaikille tuttua. Yhteistä on myös tavoissa valmistaa vaikkapa hernekeittoa, kiisseliä ja lihapullia.
Erojakin on. Kuvaamme omia suomalaisia ruokiamme usein yksinkertaisemmiksi kuin muiden Pohjoismaiden. Suomalainen ruoka onkin vähemmän maustettua ja maultaan raaka-ainelähtöisempää. Selkeät erot rapeasta pehmeään ovat ominaisia ruokien rakenteelle ja erilaisia rakenteita hyödynnetään moderneissakin ravintola-aterioissa. Suolaa käytetään niukemmin, mutta se on terveysvalistukseen liittyvä ilmiö.
Rikas idän ruokaperintö on Suomen oma erikoisuus. Sieltä on tullut meille tutuksi muun muassa sienien käyttö, smetana, rahka, hapattaminen laajemminkin ja lukuisat piirakat.
Suomessa on muitakin omintakeisia ruokia ja tapoja. Vaikka savustaminen on yhteispohjoismaista perinnettä, on se Suomessa huomattavan yleistä. Leipäjuusto, mämmi ja kalakukko ovat herkullisia esimerkkejä omintakeisuudestamme.
Valloitamme ruokamaailmaa sekä omana itsenämme että osana pohjoismaista perhettä. ”We are located in Scandinavia” auttaa usein paikallistamaan kotimaamme.
Kattaus suomalaista suunnittelua
Klassikot elävät modernissa arjessamme. Kaj Franckin Teema-astiat ovat monelle suomalaisnuorelle yhä ensimmäinen astiasto. Patalappu on usein Maija Isolan Unikko-kuosista valmistettu. Muutenkin Iittala, Marimekko, Aarikka ja Pentik löytyvät lähes jokaisen suomalaiskodin keittiöstä.
Uudet kotimaiset tekijät pitävät suomalaismuotoilua tuoreessa kuosissa. Muun muassa Harri Koskinen, Ilkka Suppanen, Tonfisk ja Pentagon Design ovat nousseet kansainvälisille design-areenoille myös ruokaan liittyvällä muotoilullaan.
Suomalaista ruokaa ja muotoilua kuvataan usein samoin sanoin: selkeää, yksinkertaista ja käytännöllistä. Selkeys ja yksinkertaisuus ruoassa tarkoittavat raaka-aineen maun tunnistettavuutta, yksinkertaisia valmistustapoja ja rauhallista aterian esillepanoa.
Käytännöllisyys on muotoilussa usein pelkistystä. Ruoan käytännöllisiksi arvoiksi voi laskea esimerkiksi energian saannin, terveydelliset näkökulmat ja helppouden. Näiden asioiden eteen on tehty vuosikausia runsaasti työtä, ja moni suomalainen olisikin valmis muuttamaan suomalaisen ruokakulttuurin vähemmän funktionaaliseksi.
Uudessa suomalaisessa muotoilussa sekä ruokakulttuurissa suunnannäyttäjät ovat innovatiivisia ja kansainvälisiä. Taustalla vaikuttavat trendit ovat samat: ympäristöystävällisyys, eettisyys ja käsityön arvostuksen kasvu.
Helsinki, gastronominen suunnannäyttäjä
Vuosituhannen vaihteen tienoilla alkoi suomalaisten kokkien ja ruoan nousukausi. Helsinki hellii herkuttelijoita laajimmalla tarjonnalla, mutta huippuosaamista löytyy eri puolilta Suomea.
Huippuravintoloissa suomalainen ruoka on uutta kokeilevaa ja perinteitä uudistavaa. Suomalaisille tutut maut on houkuteltu esiin nykyaikaisin keinoin, suutuntuma on uusi ja vaihteleva, raaka-aineet selkeästi tunnistettavissa.
Omintakeisuuden kulmakiviä ovat persoonalliset raakaaineet. Niiden saamiseksi tehdään kiinteää yhteistyötä pientuottajien kanssa. Tuloksena voi olla perinteisesti pääruokana tarjottua poronkäristystä ilmavana alkuruokana ja arkiselta kuulostavaa vispipuuroa ylellisenä jälkiruokana.
Suomalainen ruoka on ravintoloissa myös reilusti rosoisuutensa säilyttänyttä arki- ja perinneruokaa. Ravintolakulttuurimme on aikanaan kehittynyt ulkomaisten osaajien käsissä. Ranskalaisten, venäläisten ja ruotsalaisten keittiömestareiden mielenkiinnon kohde oli muualla kuin suomalaisten perinneruokien kehittämisessä salonkikelpoiseksi.
Helsinki on yksi Euroopan kiinnostavimmista trendikaupungeista, myös ruoan suhteen. Valtteina ovat uutuusarvo ja hyvä ravintolatarjonta.
Kippis!
Suomessa riittää puhdasta makeaa vettä. Pohjavesi on helposti käytettävissämme hiekkaharjuihin varastoituneena. Reilusti yli puolet käyttövedestämme on pohjavettä. Muu käyttövesi on puhdistettua järvivettä, jonka makua ei liiallinen kalkki tai kloori häiritse. Molempi parempi: suomalainen juomavesi on puhdasta ja raikasta.
Arkisen aterian kyytipoika on usein maito, myös monilla aikuisilla. Se yleistyi jokapäiväiseen käyttöön noin sata vuotta sitten, eli tuore maito ruokajuomana on uudehkoa perinnettä.
Suomalainen olut on nykyään pääasiassa vaaleata ja kirkasta.
Viini on osa uudempaa ruokakulttuuriamme. Viinikulttuuri on innostanut myös kotimaiset marjantuottajat kehittämään alkoholijuomia omista marjoistamme. Tisleet sekä kuohuvien ja makeiden juhlajuomien runsaat aromit antavat kovan vastuksen kansainvälisille kumppaneille.
